Kreeta 3.-24.7.2011

Ei sitten paljoa tullut nukuttua yön aikana. Neljän aikaan pyörin vielä hereillä ja heti seitsemän aikaan istuin Monan kanssa ylhäällä hörppimässä frappeeta... tuntia myöhemmin isä tuli paikalle ja oli jo menossa hakemaan autoa, jonka saisimme vasta yhdeksältä... lopulta M ja T kävivät hakemassa auton, pienen keltaisen Hyundain, joka näytti siltä, ettei edes tavaramme mahtuisi sinne :) Toinen matkalaukku takalaatikkoon, toinen takapenkille ja auto oli täynnä! Halausten ja kyynelten jälkeen survoimme myös kolmikkomme autoon ja matka lentokentälle alkoi. Ilmastointia ei autossa voinut pitää päällä, sillä meno hyytyi muuten kokonaan... jyrkimmässä alamäessä saimme auton vauhdin kiihdytettyä jo melkein 70 km/h, mutta muuten matkan köröttelimme alta kuuttakymppiä :) Onneksi ei ollut kiirettä minnekään...

Lentokentälle päästiin, M. jatkoi matkaansa ja me jäätiin ulos istuskelemaan ja syömään tiropitat. Lento oli sitten vielä iloisesti 1,5 tuntia myöhässä, joten lentokentällä todellakin saimme viettää aikaa ihan kiitettävän kauan...

Kotimatkan ruokatarjoilu oli todella surkeaa... edulliseen kympin hintaan sai erittäin kuivan ruisleivän juustolla, hyvin rennolla salaatinlehdellä ja yhdellä (!) nahistuneella kurkunsiivulla, kokiksen ja rasiallisen perunalastuja. Sen lisäksi matka tuntui todella pitkältä väsymyksen, ikävän ja yleisen ketutuksen vuoksi... kuuden aikaan oltiin lopulta Helsingissä, mutta jälleen historia toisti itseään eli laukkuja ei todellakaan näkynyt! Missattiin eka Turkuun lähtevä bussi ja seuraavan lähtöön oli aikaa peräti 4 minuuttia, kun laukut lopulta tuli. Bussiin ehdittiin juosten ja Turussa oltiin lopulta puoli yksitoista illala oltuamme reilut 13 tuntia reissussa! Onneksi meitä oltiin vastassa, joten Heseltä ruokaa mukaan ja sitten kotiin.

Ainoa positiivinen asia kotiinpaluussa oli se, että parvekeremontti oli todellakin ohi!!!