Torstai 18.8.2005           

Markkina-aamuksi oli pakko laittaa kello soimaan eli seitsemältä noustiin ylös ja hetkeä myöhemmin oltiin jo menossa kaupunkiin päin. Kierrettiin koko alue, mutta etsimiäni lompakoita ei tällä kertaa ollut. Tori kuitenkin tulvi hedelmiä, juustoja, kaloja ja tietty pupuja :) Ostettiin rypäleitä, seesamirinkelit ja mun oli pakko sortua suklaatäytteiseen croissanttiin... aallonmurtajalla me sitten istuttiin ja herkuteltiin.

Markkinoitten pupu

Matkaa jatkettiin vanhaan kaupunkiin, kierreltiin ja kaarreltiin, muttei oikeastaan ostettu mitään. Välillä pysähdyttiin mehulle ja taas jatkettiin matkaa. Kotimatkalla pysähdyttiin Poseidoniin mansikkamehulle, mutta se ei ollut enää niin mansikkaista kuin ennen - toki hintakin oli laskenut 60 centtiä. Kiva siinä kuitenkin oli istua ja katsella rantakadun vilinää!

Kotiinpäin kävellessämme ihastelimme myös puutaiteilija Nikos Siragasin upeita töitä. Valitettavasti tällä kertaa ei saatu työnäytöstä, mutta valmiissa töissäkin riitti ihastelemista. Siitä matkaa jatkaessamme Marja yhtäkkiä bongas kyltin, jossa luki Entasis! Peruutin pari askelta ja tyhjän baarin perällä istui isä-I. :) Kadulta olevalta listalta löytyi drinksuja ja jätskiä, ruokapuoli rajoittui toasteihin. Paikan sijainti pistettiin mieleen, sillä molemmilla oli nälkä ja suuntana oli Mama Mia. Mieli teki gyrospitaa ja sellaisethan me sitten syötiin.

Alkuilta vietettiin altaalla vain ollen ja ihmetellen. Jotenkin se aika taas venähti, sillä meidän oli tarkoitus kävellä aallonmurtajalle auringonlaskua katsomaan, muttei sitten ehditty edes lähtemään ennen kuin oli jo pimeää...
Istuttiin siinä sitten altaalla ja otettiin ouzot/vermutit ja lähdettiin sitten kaikessa rauhassa voltalle kaupungin suuntaan. Oltiin jäämässä jonnekin rantakadun varteen syömään, mutta matkalla muistin Castron, jossa olen syönyt elämäni ensimmäistä kertaa "mustekalan jalkoja" enkä missään ole parempia saanut. Päätettiin siis etsiä Castro, ainoa mielikuvani siitä oli, että se on Fortezzan muurin vieressä...

Matkalla törmättiin M:n, joka tapansa mukaan tanssi kadulla :) Entasiksesta on siis jäljellä muutakin kuin pelkkä nimi! M. huusi vielä G:nkin katsomaan vanhaa tuttua ja meillä oli oikein mukava jälleennäkeminen :) M. suositteli meillä Dome-nimistä paikkaa ruokailua varten, mutta kun kuuli meidän etsivän Castroa, saimme kunnon ohjeet sinne. Helposti löytyi Melizou-katu, mutta ikävämpi yllätys oli se, että Castro oli kiinni!!! Toiminnassa kyllä, mutta kiinni siltä illalta :( Molemmilla oli kova nälkä, joten päätettiin jäädä seuraavaan paikkaan syömäään. Bad idea!!!

Paikka oli nimeltään Tripio Katostari, erittäin idyllisen näköinen paikka huonoine tuoleineen ja sinivalkoisine liinoineen, mutta siihen se sitten jäikin! Minä metsästin edelleenkin sitä täydellistä saganakia, joten tilasin sitä alkuun. Marja puolestaan halusi kokeilla melizanossalataa, joka osoittautuikin illan onnistuneimmaksi valinnaksi... ruoat tuli nopeesti pöytään ja mun leikattua palan juustosta syykin selvisi... saganagi oli ihan jääkaappikylmää eikä juusto ollut sulanut mistään kohtaa!!! Aikani huidottuani sain tarjoilijan paikalle, annoin juuston ja pyysin paistamaan sen uudelleen. Keittiön suunnalta kuului huutoa, mutta saadessani juustoni takaisin, oli se kunnolla sulanut. Molemmat meistä tilasi kleftikoa pääruoaksi - seuraava huono idea! Ruoat tuotiin pöytään folioon käärittynä. Nyytistä tuli hyvä tuoksu ja annos itse asiassa vielä näyttikin hyvältä. Höyryävästä nyytistä löytyi n. 15 ranskalaista perunaa, 1 siivu tomaattia, pala fetaa ja n. 7 cm halkaisijaltaan oleva kiekko lammasta. Lammas vaan oli ensiksikin niin sitkeää, ettei veitsellä ja haarukalla saanut siitä mitään irti ja toiseksi - koko annos oli niin tappavan suolanen, että melkein suola ratisi hampaissa!!! Annoksessa parasta oli se tomaatinsiivu!!! Suurin osa ruoasta jäi siis syömättä :(

Lähdettiin sitten kävelemään takaisin kotiin ja jäätiin Entasikseen drinksuille. Ajatuksena Strawberry Colada oli hyvä, minä kun tykkään mansikasta ja kookoksesta, mutta drinksuna yhdistelmä oli epäinhimillisen makea... M:n showta katsellessa se tuli kyllä juotua - varsinkin, kun siinä sivussa seurattiin kahden nuoren blondin flirttiä poikien kanssa... voi sitä nuoruuden huumaa! Entasiksen klassikko, one for the road, saatteli meidän kotimatkalle.

Mama Mian kohdalla jalkakäytävä muuttuu sementistä marmoriksi tehden siihen samalla noin 10 centtisen askelman. Pimeässä en sitä huomannut, vaan niksautin siinä nilkkani tehden täydellisen maahansyöksyn oikea polvi edellä... klenkkasin siitä kotiin ja tuntia myöhemmin olin melkein jalaton! Jääpalapussista, pyyhkeestä ja matkalaukun hihnasta tehtiin kylmäpakkaus jalkaan, särkylääke naamaan ja nukkumaan. Välillä nukuin, välillä tekstailin Suomeen, kun ensimmäisiä synttärionnitteluja tuli heti vuorokauden vaihduttua...