Maanantai 22.8.2005
Herätyskello oli soimassa kahdeksalta, mutta meikäläinen oli hereillä reilusti ennen sitä. Kotiinlähtö oli kiusannut mua koko yön, enkä juurikaan ollut nukkunut...
Aamulla käytiin heti leipomossa ostamassa kotiin viemisiksi tiropitat, sitten pakattin loppuun ja jo yhdeksän aikoihin laukut oli alakerrassa säilössä. Huoneitten luovutus oli vasta kymmeneltä, mutta mitäpä sitä huoneessa istumaan tyhjän panttina...
Pantelis oli keittänyt suodatinkahvia, mutta tarjos meille sitten kuitenkin frapeet :) Siinä me sitten istuttiin altaan reunalla varjossa suunitellen Monan kanssa hiukan erikoisempaa panttivankidraamaa, ettei meidän tarvitsisi lähteä kotiin... viimeiset ouzotkin siinä sitten nautittiin (kiitos kiitos taas!), mutta sitten kello tuli 12.15 ja oli aika lähteä :( Kukaan ei "päässyt" lähtemään pois ilman Monan halausta... Pantelis ja Mona lähetti terkut mun kautta meille kotiin ja lisäksi Mona vannotti mua menemään heti kotona lääkäriin ja meilaamaan raportin hänelle :)
Bussimatka Heraklioniin meni nopeasti tietokilpailun parissa ja sitten oltiinkin jo lähtöselvitysjonossa. Kentän vaaka ei -yllätys yllätys- toiminut, joten ei mitään tietoa paljonko laukku tällä kertaa painoi. Painava se kuitenkin oli!
Lähtö oli ihan aikataulussa, mutta koneen jo kiihdyttäessä nousua varten tuli kuulutus, jossa kerrottiin jonkun matkustajan tarvitsevan lääkärin apua! Matkanteko tyssäsi siihen ja jäimme odottamaan lääkäriä paikalle. Seuraavaksi kuulutettiin lähdön myöhästyvän vielä 10-15 minuuttia, kun tämä sairastunut matkustaja joutuu jäämään Heraklioniin ja hänen matkalaukkunsa kaivetaan pois ruumasta. Siinä sitten katseltiin, kun ruumasta heiteltiin matkalaukkuja suoraan kentälle - näin jo mielessäni ouzon ja punaviinin sekaisen sotkun, jota matkalaukustani valuu... aikataulu petti pahan kerran, sillä lopulta noustiin ilmaan tasan 2 tuntia aikataulusta myöhässä!!!
Lento meni kuitenkin nopeasti (miksi kotimatka tuntuu aina lyhyemmältä?). Päivälliseksi saatiin muusia sekä härkää barbeque-kastikkeessa... liian makeaa ollakseen hyvää...
21.30 oltiin kentällä ja olin jo luopunut toivosta ehtiä 21.50 lähtevään bussiin. Onneksi olin väärässä, sillä Marja oli napannut meikäläisen laukun hihnalta ennen kuin itse sinne asti ehdin :) Sitten ei muuta kuin laukku mukaan ja pysäkille! Marjan bussi lähti samasta paikasta, joten ehdittiin näkemään vielä siellä, ennen kuin kotimatka alkoi!
Ikean vaihtoon asti juorusin puhelimessa, mutta bussin vaihdon jälkeen koko matka kotiin saakka vaihdoimme lomakuulumisia bussiin myös ehtineen J:n kanssa. Jutellessa matka meni vauhdikkaasti, enkä minäkään saanut tilaisuutta vaipua "kotiinpaluusynkkyyteen"... 00.35 oltiin Turussa, minut "ohjattiin" ensimmäiseen paikalle tulleeseen taksiin ja 5 minuuttia myöhemmin olin kotona!