Maanantai 15.8.2005           

Hiukan ennen puolta kuutta aamulla soitin taksin ja lähdin linja-autoasemalle 12 asteen lämpötilassa. Oltiin Marjan kanssa sovittu tapaavamme kentällä heti kahdeksan jälkeen, vaikka kone lähtikin vasta 11.15... ei nukkumisesta kuitenkaan lähtöaamuna mitään olisi tullut ja kentällä aika menee kuitenkin nopeesti.
Aamusumussa bussi myöhästyi hiukan, mutta melkein aikataulussa 2 innokasta matkailijaa tapasi toisensa kentällä ja reissu voi alkaa!

Lähtöselvitykseen päästiin suoraan ja siinä meillä oli sitten aikaa kahvitella, bongailla julkimoita (Jorma Uotinen) ja juoruta jopa kentältä löytyneen tutun kanssa. Terkut J:lle, jos satut tätä lukemaan :)

Koneeseen päästiin ajallaan ja kone jopa lähti ajallaan... lounaaksi syötiin yllättävän hyvää raviolia tomaattikastikkeessa ja sen päälle nautin perinteisen lomanalottajais-viskin. Matkalla yritettiin kovin maisemia tiirailla, mutta siiven kohdalta se ei ollut niin kovin helppoa! Heraklionia lähestyttäessä kuitenkin sen verran nähtiin, että lentokenttä ilmestyy koneen alle kuin tyhjästä... ensin näet pelkkää merta ja sitten oletkin jo kentällä!

Bussimatka Heraklionista Retyyn kesti n. 1,5 tuntia. Viimeksi tuon matkan olen kulkenut vuonna '99 eli ei niin kovin tuoreessa muistissa tien kiemurat olleet. En oikein edes osannut päättää ihailisinko merta vaiko jylhää rinnettä toisella puolella :) Koko ajan kuitenkin odotin ensimmäistä tuttua kohtaa ja tietoa siitä, että pian ollaan perillä.
Puoli kuuden aikaan bussi lopulta pysähtyi Retyn rantakadulle Alkisia vastapäätä! Äkkiä tavarat autosta ja melkein juosten kujaa ylös Zannisiin.

Zanniksen uima-allas

Hetkeä myöhemmin olin Monan halauksessa, seuraavassa hetkessä Pantelin... ihmettelivät mihin olimme muut hotelliin tulijat jättäneet :)
Siirryimme tervetulijaismehuinemme altaalle istumaan ja hengähtämään. Muut saivat ihan rauhassa huoneensa, meillä ei ollut enää tässä vaiheessa kiire minnekään! Lopulta Mona tuli hakemaan meidät ja kertoi haluavansa pitää meidät lähellään, siksi huoneemme oli 110 heti respan vieressä. Itse hetken ihmettelin huonevalintaa, mutta selvisi, että kyseisen huoneen parvekkeelle ei paista aurinko eli parvekkeen saa "tehokäyttöön" läkähtymättä kuumuuteen! Kiitos Mona!

Tavarat maltettiin purkaa kaappeihin, sitten uikkarit päälle ja rannalle. Merivesi oli kuin linnunmaitoa, siellä liottiin ainakin tunnin verran ennen kuin raaskittiin lähteä kaupan kautta kotiin. Ensimmäiset frapeet juotiin altaalla ja vaihdettiin Monan kanssa viimeiset kuulumiset, joita meilitse ei oltu vielä vaihdettu. Tällä välin Bobbykin oli tullut töihin, joten matkalla huoneeseen päädyin taas halattavaksi :) Sain ryöstettyä Monan mukaani huoneeseen antaakseni tuliaiset, jotka oli ilmeisen onnistuneet... kuulin myös huhuja heidän perheensä mahdollisesta Suomen tourneesta helmikuussa...

Myöhemmin otettiin viinit/oluet altaalla ja sitten lähdettiin syömään. Tarkoitus oli mennä Entasikseen, mutta paikka oli kiinni, pimeässä olisin voinut vannoa, ettei koko paikkaa enää ole! Palattiin sitten hiukan takaisinpäin ja mentiin Tropicaliin. Syötiin saganankia, horiatikia ja moussakaa - moussaka oli juuri niin herkullista, kuin muistinkin sen olevan!!! Veljekset muisti mut viime reissulta, kyseli tämän reissun pituutta ja pitivät hyvää huolta väsyneistä matkalaisista.

Siinä matkan varrella pikaisesti ehdin vilkaisemaan Iriniin, mutta M näytti olevan ainoa tuttu kasvo paikalla - ei siis vilahdustakaan Y:sta.

Kotiin palatessamme oli altaalla bileet menossa, olihan Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä. Pantelis ja Maria melkein juosten kiikuttivat meille kakkulautasia, mutta oli ihan pakko kieltäytyä, sillä jopa vatsan venymiselläkin on rajansa...
Parvekkeella sitten vielä istuttiin ja nautittiin kuumankosteasta yöstä. Vasta puoli kahden aikoihin raskittiin kömpiä sänkyyn...