Torstai 2.9.2004

Ennen kahdeksaa aamulla lähdin kävelemään markkinoille. Ennen en ole ollutkaan markkinoilla aallonmurtajalla, sillä tähän asti sekä maanantai- että torstaimarkkinat on ollut pääkadun varrella parkkipaikalla... ekat, mitä markkinoilla näin, oli 22 euroa maksavat elävät puput!! Tosi sööttejä he oli, mutta kävi sääliksi, kun heillä oli niin ahdasta ja kuumaa... ja tietysti se, että heitä ei todellakaan myyty lemmikiksi vaan kaikki päätyivät suoraan pataan :(

Pupuja markkinoilla

Markkinoitten vihannes-/hedelmäpuolelta ostin kassillisen viinirypäleitä eurolla ja kahdella eurolla litran mansikoita. Vaate- ja rompepuolelta löysin tosi hyvän mallisen lompakon ja olin kerrankin fiksu ja ostin niitä 2 kpl - toisen nahkaa ja toisen mikrokangasta.

Kierreltyäni tarpeeksi istahdin delffiinipatsaalle napostelemaan mansikoita ja nauttimaan aamuauringosta ja ihmisvilinästä. Paikalliset ihmiset nimittäin käy shoppailemassa markkinoilla ja samoin tekee tavernojen pitäjät. Turisteja ei siis paljoa näkynyt - ei ainakaan vielä niin aikaisin...

Kotiin päästyäni kello oli vasta 10, joten kömmin vielä hetkeksi nukkumaan... herättyäni siirryin varjon alle altaalle, oli meinaan polttavan kuuma... Pikkuhiljaa sinne rupesi kerääntymään muitakin ihmisiä, jotka tulivat kotiin päivän reissuiltansa. Jotenkin siitä muodostui melkein tapa, että kaikki kurvaa altaan kautta kotiin tullessaan ja kertoo päivän seikkailuistaan... myöskin hotellin norjalaiset ottivat tämän tavan...

Illalla meikäläisen volta vähän taas venähti, sillä löysin itseni keskustasta, jossa seurasin lasten hyppelyä valjaissa ja trampoliinilla... se oli sen verran hauskannäköistä touhua, että harmitti oma ikäni... olisin oikeesti halunnut koittaa sitä!
En halunnut jäädä keskustaan syömään, joten kävelin takaisin kotiinpäin ja jäin Mediterraneaan syömään melitsanosalaatin ja tosi herkullista juvetsia sekä tietty melonia jälkkäriksi.

Illan aikana taas tuulikin heräsi ja ilman kosteus nousi pilviin... suolainen kosteus kerääntyi silmälaseihin ja niitä sain muutaman metrin välein putsata nähdäkseen edes jotain... Iriniin kyllä osasin suunnistaa - toki varmaan löytäisin sinne vaikka ilman laseja :)


Kirsi 2004 © All Rights Reserved