Sunnuntai 5.9.2004

Lähdin aamukävelylle etsimään sitä pientä kirkkoa ja hautausmaata, joista mulle eilen kerrottiin. Ensin pääkadun yli, agion Anargiron kirkon ohi ja tietä vasemmalle. Ekasta risteyksestä näkyi jo alikulkutunneli, mistä pääsi kansallistien toiselle puolelle. Sen jälkeen lähtikin heti sellanen pieni "ramppi" taas vasemmalle ja siinähän se kirkko jo olikin.

Hautausmaan kirkko takaa Hautakivi

Uusista maisemista innostuneena jatkoin matkaani vielä ylöspäin hautausmaalta. Tuntui siltä, että se oli jonkinlaista eliittialuetta, sillä talot oli ihan uusia ja tosi upeita. Pongasin myös pari viinitarhaa ja kaikenlaisia kukkia, kanoja ja lampaita sekä yhden turhautuneen koiran aidan toisella puolella - onneks!

Kotimatka oli paljon nopeempi - ylläri, pelkkää alamäkeä! Aurinko kuitenkin porotti jo sen verran, että uima-allas kutsui meikäläistä. Rannalla edelleenkin punaiset liput, joten biitsille ei asiaa. Monakin jo infosi, että joku saksalainen oli eilen hukkunut... punaiset liput kun ei yleensäkään tunnu koskevan saksalaisia eikä ruåtsalaisia. Viime reissullahan yks nuorehko ruåtsalaisnainen kellui meitä vastaan meressä :(

Iltapäivällä lähdin Tropicaliin myöhäiselle lounaalle. Tropicalin salaatti on aina yhtä hyvä valinta... Y. pyyteli anteeksi, kun aallot on niin kovat, ihan kuin se olisi hänen vikansa. Hyvittääkseen "huonoja" säitä mulle kannettiin pöytä täyteen kaikkea mahdollista ja lopulta melkein pyörin takaisin altaalle. Uimaan ei kovin äkkiä uskaltautunut, olisin varmaan mennyt pohjaan kuin kivi... Kovasti oli kaikki olleet huolissaan meikäläisestä, sillä jouduin melkein tenttiin altaalla. Mona kyllä oli kertonut nähneensä mut jo aiemmin, mutta eivät sitten kai uskoneet...

Alkuillasta poikettiin pikaiselle snackille Mama Miaan T:n ja P:n kanssa ja jatkettiin sitten matkaa vanhaan kaupunkiin Neratzesin minareettiin, jossa hotellikirjan mukaan oli sinfoniaorkesteri soittamassa Bachia ja Beatlesia. Yhdistelmä kuullosti sen verran mielenkiintoiselta, että oli pakko mennä katsomaan. Kovin oli rauhallista minareetilla, joten parkkeerasimme itsemme Retyn huonoimman valikoiman omaavaan baariin... rakia sentään löytyi :) Seuraamme liittyi pariskunta H. jotka myöskin olivat matkalla konserttiin... aikamme odoteltiin ja sitten hypättiin taksiin ja minnekäs muualle me mentiin kuin Iriniin... Y. ilahtui normaalia suuremmasta seurueestani ja sen kyllä huomasi illan laskusta... ei kahdeksalla eurolla niin montaa neljän euron paukkua kuitenkaan saa :)

M + S hyytyi, mutta me loput jatkettiin matkaa hotellin baariin, jossa oudon perheen nuorimmainen ryyppäs suruunsa - ainakin väitti niin... Bobby värkkäs meille drinksuja ja joka väliin raki-muki täyttyi, J. kun oli suruunsa juonut baarin kaikki ouzot! Värikkääseen seuraamme eksyi myös Juha Veijosen kreikkalais-veli lääkärivaimonsa kanssa ja taas oli uusi syy ottaa se seuraava raki... kuultiin myös syy siihen miksei konsertti ikinä alkanut - joku soittajista oli ajanut moottoripyörällä kolarin eikä sijaista löytynyt... aamuun asti siinä sitten höpistiin henkeviä. Mahtoikohan Bobbylle ikinä selvitä mitä on porokahvi???


Kirsi 2004 © All Rights Reserved